Kännipostaus

Kirjoitan tätä lievässä humala tilassa... Olen yksin, koska sain tänään paniikkikohtauksen matkalla jäätelökiskalle joten päätin etten lähdekään muiden mukaan juomaan. Jäin sitten yksin juomaan. Nyt haluaisin itse muiden mukaan, koska olen tarpeeksi humalassa milloinka minua ei ahdista kun en ehdi ajatella sitä. Eli siis odotan että muut soittavat mulle ja kertovat illan suunnitelmista.
Oon juonut ihan sikana lähi aikoina, mikä siis ei oo mun tapasta mutku se on ainoo asia mikä pitää mun paniikkikohtaukset kurissa. En meinaan pysty enää tekeen yhtään mtn. en käymään kaupassa, enkä kulkee bussilla en ees ostaa jätskikiskalta jäätelöö masentaa, ahdistaa, vituttaa..Miks oon näin paska??!! mut joo en haluu pilata mun kännistä johtuvaa hyvää mieltä angstaamalla tänne, kun se on harvinaist et oon näinki iloinen elikkäs ehkä palaillaan kun olen selvin päin :) Joo ja anteeks tää turha postaus :/

Anteeksi etten ole kirjoittanut

Joo sori nyt on vähän laiskottanut tämän kirjoittamisen suhteen. Joten ajattelin tässä ryhdistäytyä vaikka kello yli puolenyön onkin. Siis tosiaan toi paniikkihan lähti sitten lopulta ihan lapasesta eli en päässyt minnekään ilman että rupes ahdistaa mikä taas johti siihen etten mennyt mihinkään ja siinähän sitten masennuin lisää ja lisää. Tietenkin yksi poikkeus tähän on alkoholi, muutaman (3-4) kun juo niin pystyykin kommunikoimaan ihmisten kanssa suht normaalisti ilman että heti rupeaa ahdistamaan. Nyt sitten kävin keksiviikkona lääkärissä ja yllätys, yllätys sain samat lääkkeet takasin mitä aikasemminkin olen syönyt. Nyt siis syön ketipinoria (50mg), seronilia (20mg) ja melatoniinia (3mg). Noiden ois tarkoitus auttaa. Jännä vaan että pitääkö mun syödä noita sitten koko loppu elämä?Kun ei mitään terapiaakaan ehdotettu. Eikö ongelman syy pitäis löytää ja korjata eikä vaan turruttaa sitä lääkkeillä. Tuskin se pelkästään lääkkeitä syömällä katoaa..Niin ja tosiaan sain sairaslomalapun loppukevääksi. Mutta nyt menen kuitenkin nukkumaan, jos vaikka huomenna jaksais kirjoitella enemmän :)

Kohti sairaslomaa tieni käy...

Sain tuossa hetki sitten tekstarii mun ryhmänohjaajalta. Sano, että mun pitäis hankkia tähän jaksoon sairaslomatodistus, kun en tätä kouluakaan pysty käymää. No, minullahan on aika lääkärille 7.5 eli vajaa kahden viikon päästä niin siellä sitten varmaan juttelen sen kanssa näistä paremmin. Ärsyttää vaan, kun siihen on viel kaksi viikkoa haluisin nämä asiat nopeasti alta pois. Nyt tunnen vaan itseni todella heikoksi.    Vaikee tunnustaa, että se on sairaus, joka mun elämää ohjaa en minä itse.
En vaan tiedä miten kertoisin tämän osalle mun ystävistä tai etenkään mun perheelle. Aina, kun ne on kysynyt miten koulu menee oon sanonut, että hyvin se, vaikka todellisuus on ollut jotain aivan muuta. En vaan kykene myöntää muille, etenkään kaikkien läheisimmille, mun heikkoutta se tuntuu täysin mahdottomalta. Se salailu taas se syö ihmistä sisältä ja muuttuu aina vaan vaikeemmaksi. Mulle on vaan jotenkin jäänyt se et haluun näyttää mun vanhemmille pärjääväni koulussa ja myös muussa elämässä.
Ei muuten käytykään siel leffassa. Se oli kyl oikeestaan tosi helpotus, vaikka en sitä itse perunutkaan. Oisin kuitenkin vaan nolannut itteni ja pahentanut olooni.
Keskustelin tästä asiasta mun poikaystävän kans, se ei oikeen arvosta mun asennetta ja mun pitäis kuulemma yrittää enemmän. Ihan ku en muka yrittäis!! Ilmeisesti oon sen mielestä vaarassa syrjäytyä. Voihan se olla tottakin, mut ois kiva jos se vois olla edes vähän kannustavampi. Tuli vaan tuosta keskustelusta entistä p''kempi olo. Joskus toivoisin, että en olis syntynytkään...

Pelko, joka lamaannuttaa

Mua pelottaa mennä sinne leffaan. Tekis vaan mieli soittaa sille mun frendille, että sori en pääse olen kipeenä...Mutta en voi. Lupasin itselleni eilen, että mun on yritettävä. Päässä vaan pyörii kaikki maailman huonot vaihtoehdot ja ahdistaa. Mitä jos saan sen kohtauksen taas? Miteä mä sitten teen, jos oon keskellä leffasalii tai bussissa? En tosiaan tiedä..Ne on paikkoja joista ei voi niin vaan paeta. Toivon, että siel ei olis paljoo ihmisii..rukoilen sitä koko sydämestäni.
Sillä jos tänään saan kohtauksen en tosiaan tiedä enää mitä teen..alkaa mennä kaikki ilo koko helvetin elämästä, kun ei mitään pysty tekeen. Tekemättömät asiat vaan painaa rinnassa ja päässä, muiden katseet ja puheet, miksi en ollut koulussa yms. En tiedä kauanko enää jaksan.. Helpointahan olis olla avoin ja myöntää muille tästä ongelmasta, mutta en voi, vihaan olla heikko. Ja siksi olen yhä isommassa liemessä, kun valhe vaheelta yritän tätä ongelmaa peittää.
Muutenkin pelkään itseäni tai siis mun ajatuksii välillä. Tosi usein oon huomannut haavelevani, että olisin kuollut. Monesti tekis mieli satuttaa itteensä ja olenkin satuttanut, tosin en viillellyt, koska enhän halua kenekään huomaavan, mut oon hakannut itteeni. Itkenkin päivittäin. En ees muista, koska oisin nauranut aidosti. Enkä vaan siksi, että sun odotetaan nauravan.

Ketipinor 100mg ja ketipinor 25mg
(noita söin yhteensä 125mg ja sen
lisäksi seronilia 20mg)

Nyt te varmaan ajattelette, että mitä v***ua kitiset, tee asialle jotain. Mut oon mä yrittänytkin. Menin kouluun monena päivänä kohtauksista huolimatta, siinä vaan oli se ongelman, että pystyin oleen ehkä ekasta tunnista osan ja sit en vaan kyennyt. Ja toki kävin yhden tälläisen kohtauksen jälkeen kouluterveydenhoitajallakin, mikä oli virhe. Se sano mulle ihan tosissaan, että mun pitäis pystyy oleen tunneilla kohtauksista huolimatta, koska paniikkikohtaukset on kuulemma sama asia kuin esiintymisjännitys ja sitä ei huomaa kukaan muu kuin minä itse. Sanomattakin varmaan arvaatte, että olen hieman eri mieltä.
Luokanvalvojalle kun tästä asiastä kerroin se kysyi ensimmäisenä onko mulla lääkitystä. Just joo. Oon just vuoden alussa päässyt 3 ja puol vuotisesta äärimmäisen vahvasta mielialalääkityksestä eroon ja voin kertoo, että en haluis enää ikinä uudestaan lääkkeiden orjaksi. Kun se lääkitys lopetettiin en nukkunut viikkoon. Tiedän kuitenkin, että heti lääkäriin mennessä ne katsoo "jaahas sulla onkin ollut tälläsii lääkkeitä ennekin, laitetaanpas näitä taas 2 vuodeksi eteenpäin, jos vaikka helpoittais" Tosin sitä ei vois tehdä. Noi lääkkeet oli meinaan tuhonnut mun valkosoluja, minkä takia olin jatkuvasti kipeenä. Mutta kai mä sit vaan saisin jotkut toiset pillerit.

Illan mietteitä huomisesta

Mun pitäis mennä huomenna leffaan mun yhen hyvän ystävän kanssa. Jännittää vähän, että mitä jos paniikki iskee siellä tai bussissa matkalla sinne? Mut päätin, että tätä en voi missata oon perunut jo liian monta juttuu tän takii, istunut ihan liian monta päivää himassa seinii tuojotellen, Pakko uskaltaa tehä tää. Onneks se mun frendi tietää näistä mun oireista niin sitten jos se vaikka helpoittas. 

Tänään oon jopa tehnyt jotain muutakin kuin maannut sängyssä, kuten edelliset päivät. Oon tehnyt mun leikekirjaa ja siivonnut. Jotain mistä sais ajatuksii kasaan. Tämmöstä henkistä valmistautumista huomisen suurta koitosta varten.

Tuskin vaan saan nukuttuu viel muutamaan tuntiin. Mul on unirytmi aika syvältä jostain. Inhoon sitä, kun toinen nukkuu sun vieressäs tyytyväisenä, mut ite ei millään saa unenpäästä kiinni. Sitä vaan alkaa kelaileen kaikenlaisii asioita päänsä sisällä ja lopulta ahdistus on ihan hirvittävä. Haluis herättää toisen ja pyytää halaamaan, mutta en vois olla niin itsekäs että itseni takii pilaisin myös toisen yöunet.

Tosin tuntuu muutenkin, että oon vieraantunut mun poikaystävästä ihan hirveesti viimesimmän kuukauden aikana. En oikeen osaa puhuu sille enää mistään. Muutenkaan ei puhuta kovin paljoo. Lähinnä ollaan vaan molemmat koneella tai katotaan telkkarii. Siinä sitä meidän yhteiseloo. Ois kiva tehä joskus jotain muutakin yhdessä. Haluun sen alun hehkun takasin! 

Tää pitäis mennä katsomaan.

Minusta itsestäni

Aattelin tähän heti perään kertoo vähän enempi itestäni kun tuo edellinen käsitteli nyt enimmäkseen paniikkikohtauksii. Mut, koska oon todella huono keksii mitä kertoisin niin kopsasin tuolta irc-galleriasta tuommosen kyselyjutun. Ja ihan vaan mainittakoon itehän en ole galtsussa. Mutta tuossa noita nyt sitte tulee. Ja toki saatte kysyy, jos jotain tulee mieleen mitä tuossa ei ole. Mutta en voi luvata, että vastaan :)

I ME
• Nimi: sori oon anonyymibloggaaja, sillon tulee oltua rehellisempi
• Ikä: 18
• Horoskooppi: kauris
• Asuinpaikka: en sano sen tarkemmin ku, että Pirkanmaa
• Hiukset: punaruskeet jäätävällä juurikasvulla
• Silmät: siniset
• Pituus: 167cm
• Ruumiinrakenne: painan 54 kg, et kai ihan normaali. vaikka oma ihanteeni onki tasn 50 kg
• Siviilisääty: seurustellut lähes kaksi vuotta<3
• Perhe: äiti, iskä, pikkuveli ja pikkusisko
• Lemmikkejä: ei ole, mutta haaveilen kissasta
• Kielitaito: suomi ja ihan vähän enkkuu ja sit viel vähemmän ruotsii
• Lempiväri: ei oo yhtä ylitse muiden, mutta inhoon jostain syystä keltaista
• Lempimaa: kaikki lämpimät
• Lempikieli: poikaystävän kieli ;)

II FRIENDS & HOBBIES
• Onko enemmän kavereita vai ystäviä?: no siis aika 50/50
• Kuka on paras kaverisi, vai laitatko edes kavereita paremmuusjärjestykseen?: jokainen on omalla tavallaan paras<3
• Mitä yleensä teet kavereidesi kanssa?: jutellaan ja ollaan vaan, joskus mennään baariin tai otetaa muutenvaan vähän kuppii
• Kavereina enemmän tyttöjä vai poikia?: aikalailla molempii yhtälailla
• Mitä harrastat?: teen leikekirjaa ja kirjoitan runoja

III SCHOOL
• Tykkäätkö koulusta? Miksi/miksi et?: no tällä hetkellä en, koska en uskalla mennä sinne :(
• Lempi kouluaine?: psykologia
• Inhokki kouluaine?: liikunta
• Parhain numero viime todistuksessa?: 10
• Viimeisimmän todistuksesi keskiarvo?: öö..entiedä?
• Jos olet peruskoulussa, onko sinulla jo tiedossa mihin aiot jatkaa peruskoulun jälkeen?:oon lukiossa
• Jos olet toisen asteen koulutuksessa, onko sinulla jo tiedossa mihin aiot jatkaa sen jälkeen?: ei mitään kiveenhakattuu
• Toiveammattisi ja miksi juuri se?: toimittaja tai sit joku nuorten kaa töitä tekevä..ei kuitenkaan opettaja
• Mitä muuttaisit koulussasi/työpaikallasi, jos voisit?: ihmisii
• Vaikeinta koulussasi/työpaikallasi?: sinne meneminen
• Entä helpointa?: sinne menemättömyys

IV HEALTH
• Mielipiteesi terveydestäsi ja miksi?: no ei kovin hyvä kun jatkuvasti kipeenä :(
• Millainen on fyysinen kuntosi?: aika huono
• Harrastatko liikuntaa? Jos, kuinka usein?: en erityisemmin, mut pitäis
• Oletko kärsinyt kivuista viime aikoina? Jos, millaisista?: päänsärystä ja vatsakivuista
• Onko sinulla jokin sairaus? Jos, mikä?: ei..vaikka välil luulis et on jotain 100 tautii
• Käytätkö päihteitä? Jos, mitä ja kuinka paljon?: no tupakoin päivittäin ja juon joinakin viikonloppuina

V FOOD
• Pidätkö ruuasta?: joo
• Lempiruokasi ja -juomasi?: lasagne ja kiinalainen
• Pyritkö syömään terveellisesti ja monipuolisesti?: kohtalaisen
• Pohdi syömistäsi. Saatko mielestäsi päivittäin kaikki tarvittavat vitamiinit, proteiinit ja hiilihydraatit?: en osaa kyl yhtää sanoo :o
• Syötkö lautasmallin mukaisesti?: joskus
• Mitä yleensä syöt aamupalaksi?: leipää tai muroja
• Kuinka usein herkuttelet?: sillon ku tekee mieli
• Mitä yleensä juot päivän aikana?: mehuu ja vissyy
• Pidätkö roskaruuasta?: en erityisemmin

VI FREETIME
• Miten vietät vapaa-aikasi?: kavereiden kaa
• Miten vietät aikaa perheesi kanssa?: emt. ollaan vaan
• Oletko paljon koneella?: ihan liikaa!
• Missä sivustoissa yleensä surffailet?: fb, blogger, youtube,iltalehti
• Pidätkö elokuvista?: joo, en vaan ikinä jaksa kattoo niit kokonaa
• Entäpä tv-ohjelmista?: no muutamista
• Lempielokuvasi ja -sarjasi?: salatut elämät, criminal minds ja täydelliset naiset :) leffaa ei ole
• Lempinäyttelijäsi?: ei oo
• Millaisista elokuvista pidät?: komedia, kauhu
• Kuunteletko paljon musiikkia?: aika
• Lempibiisisi?: ei oo yhtä
• Lempibändisi ja -artistisi?: no tykkään esim. Anssa Kelast, J.Karjalaisesta ja Dingost
• Tykkäätkö shoppailla?: välillä vähän liikaakin
• Mistä yleensä ostat vaatteesi?: mistä nyt sattuu löytyy
• Lempivaatteesi?: villasukat<3
• Mitä vaatteita haluaisit?: korkeevyötäröiset farkut!
• Mitä meikkejä käytät?: meikkivoide, puuteri, ripsiväri, luomiväri, kulmakynä ja poskipuna :)
• Entä hajuvesiä?: en oikeestaan tykkää käyttää

Paniikki, joka sai minut kirjoittamaan blogia

 Se miks oon blogin tehy niin johtuu siitä, että oon aivan solmussa! Tää kaikki paska lähti rullaa ihan mieletöntä tahtii about 6 viikkoo sitten. Silloin sain sen ensimmäistä kertaa, nimittäin PANIIKKIKOHTAUKSEN. Se tuli koulus tunnilla ihan yllättäen. Yht`äkkii mä vaan aloin täristä ja hikoilla ihan sairaasti enkä sit saanut happee kunnolla luulin, että kuolisin siihen paikkaan. Sit vaan jotenkin viittoilin opettajalle et mulla on vähän heikko-olo et voisinko mennä käytävään. Se häpeen tunne oli ehkä kamalin.
No nyt tilanne on sitten se, että saan niitä kohtauksii jatkuvasti, oikeestaan pelkästä paniikkikohtauksen ajatuksestakin. En siis ole pystynyt käymään koulussa, mikä on aika veemäinen juttu, kun mulla on just ne tasan kolme kurssii mikkä pitää olla, jotta saan opintotukee. Eli kohta sitten joudun makselee niit takasin.

Oon ollut ihan surkeena, kun mulla ei ole mitään käsistystä mistä nää kohtaukset johtuu. Saan niitä ihan tuttujuenkin seurassa ja vaikka olis vaan yks ihminen. Esim. olin Kelas asioimassa ja siel ei ollut muita kuin se kelan-täti niin siinä sit rupes kans ahdistaa ja paniikkioireita tuleen. Koomisintahan tässä on se, että pelkään näitä kohtauksii niin paljon, että peruin mun lääkäriajan, missä näistä piti jutella, koska pelkäsin sitä kohtausta. Yks päivä taas sain kohtauksen, siitä kun mun poikaystävä kysyi miten päivä on mennyt. Ja siinä ei siis ollut muita kuin se. Olin sitten vessaan lukittautuneena sitä piilossa noin tunnin.En enään tajua itseäni olenko tulossa hulluksi?Oon itkenyt tän takii ihan sikana ja muutenkin oon tosi herkkänä.
Tätä on vaan niin vaikee uskoo että miksi mulle käy näin, kun mitään ns. laukaisevaa tekijää ei ole ollut nää vaan alko ihan yllättäen. Muutenkin mulla pitäis olla asiat hyvin. On maailman ihanin poikaystävä, ihanii kavereit, oma asunto ja oon päässyt hyvään kouluun opiskelee.